Vanhoja blogitekstejä pdf-koosteina

Aikanaan tein muutaman kokoelman, joissa on osa vanhoista blogiteksteistäni. Tässä linkit, joista ne voi ladata:

1) Toisinajattelijan puheenvuoro 2016-17.pdf

2) Kirjoituksia taloudesta 2017-2020.pdf

3) Koronapäiväkirja.pdf

Unelma todellisesta kansanvallasta eli demokratiasta on kuollut – mutta millaisen diktatuurin haluamme?

Vielä nykyäänkin moni haikailee demokratiaa ja kansanvaltaa. Sen ihannoimiseen meidät on aikanaan kasvatettu ja opetettu. Mutta viimeistään viime vuosina nähdyt tosiseikat todistavat, että demokratiassa ja kansanvallassa on kyseessä pelkkä epärealistinen unelma, joka ei todellisuudessa voi toteutua.

Historia

Koulussa meille opetettiin, että demokratia tarkoittaa kansanvaltaa ja että se alkoi antiikin Kreikassa. Tosiasiassa antiikin Kreikassa vain vapaat miehet saivat osallistua päätöksentekoon – ei naiset eikä orjat.

Antiikin ajan sivistyksen jälkeen seurasi keskiaika ja sen jälkeen valistuksen aika – vain joitakin vuosisatoja sitten. Silloin alettiin uudelleen haikailemaan kansanvaltaa Jumalan vallan tilalle.

Se ideaali, joka tuolloin muodostettiin ja joka nykyään kuulostaa valtavan naiivilta, on se mitä meille ainakin vielä puoli vuosisata sitten – kun minä kävin koulua – opetettiin koulussa. Eli että jokainen saa vapaasti esittää oman ehdotuksensa asioiden hoitamisesta ja sitten äänestetään. Jokaisella on oma itsenäinen ajatuksensa siitä, mikä on paras ratkaisu ja eniten ääniä saanut ehdotus toteutetaan.

Tuo kuulostaa hyvältä ja kauniilta, mutta ei ole realismia. Suurin este tuolle on se, että ihmisillä ei enimmäkseen ole itsenäisiä ajatuksia. Se taho, jolla on tiedotusvalta, päättää käytännössä, miten ihmiset äänestävät vaaleissa. Tiedotusvaltaa ei jaeta sen perusteella, kenen ajatukset ovat oikeita tai enemmistöä hyödyttäviä, vaan aivan muilla perusteilla.

Ihminen sosiaalinen eläin

Ihminen on laumaeläin. Tämä ei ole mikään syytös, tulkinta tai populistinen heitto, vaan biologinen fakta. Lauma eroaa parvesta siinä, että laumalla on johtaja. Lauman johtajan odotetaan ajavan lauman enemmistön etua. Jos johtaja ei tätä tee, johtaja syrjäytetään tai sitten lauma hajoaa.

On täysin turhaa esittää ihmisen laumaeläinominaisuutta pilkallisessa valossa. Todellisuus ei siitä muutu. Vaikka säädettäisiin laki, jonka mukaan kenenkään ei pidä piitata siitä mitä muut ajattelevat, ihmiset edelleen piittaisivat siitä mitä muut ajattelevat. Se on yksi laumaeläimen perusominaisuuksista.

Laumaeläimen pentu oppii – myös pieni ihmistaimi – oppii lapsuudessaan ne tavat, arvot ja ajatukset, joita sille opetetaan. Ja useimmille lapsille opetetaan sitä mikä on kyseisessä yhteiskunnassa kyseisenä aikana vallitseva ajan henki. Lapsi oppii sen ja pitää sitä totuutena – ajattelematta asiaa sen enempää.

Itse asiassa kaikkein vankimmat uskomuksemme ovat varhaislapsuudessamme omaksumia uskomuksia eli niitä, jotka omaksuimme ennen kuin opimme suhtautumaan kriittisesti siihen mitä meille opetetaan. Niiden päälle rakennamme loput uskomuksemme. Kuinka moni on muistanut tai huomannut ottaa kriittiseen tarkasteluun niitä uskomuksia, jotka omaksuimme jo ennen kouluikää tai alle kymmenvuotiaina? Jos esimerkiksi vaarimme kertoi meille ollessamme 5-vuotiaita, että kaikki ryssät pitäisi tappaa, niin olemmeko koskaan aikusena huomanneet miettiä uudelleen, että onko asia oikeasti noin, vai olemmeko vain säilyttäneet tuon uskomuksen ikäänkuin kritiikin yläpuolella olevana aksiomana?

Laumaeläimen perusominaisuuksiin kuuluu myös se, että lauma huolehtii kollektiivisesti niistä lauman jäsenistä, jotka eivät pysty pitämään itsestään huolta. Tällaisen leimaaminen sosialistiseksi hapatukseksi ja kansainvälistä kilpailukykyä heikentäväksi ei muuta mitään. Sellainen vain alleviivaisi kapitalistisen markkinaeuforiahypetyksen typeryyttä ja todellisuudelle vierautta. Perustavanlaatuisten hyvinvointipalvelujen leikkaaminen muka rahojen puutteessa on ihmisen perusluonteen vastaista kapitalismin hypetystä. Jo kivikaudella ihmiset pitivät huolta niistä, jotka eivät pystyneet pitämään huolta itsestään. Jopa eläimet tekevät niin.

Kapitalistisen ideologian harhaisuutta ilmentää se, että tuollaista luonnollista ja itseasiassa lähimmäisenrakkautta ilmentävää käyttäytymistä pyritään halventamaan ja esittämään yhteisölle haitallisena.

Kapitalistisen individualimisen illuusiot yksilön riippumattomuudesta ovat yhtä lailla naurettavia kuvitelmia. Kukaan ei ole riippumaton muista – paitsi erakko, joka elää metsässä ilman kontaktia muihin ihmisiin. Väitteet siitä, että Bill Gates tai George Soros tai muut superrikkaat olisivat omalla työllään ansainneet rikkautensa, ovat yhtä naurettavia kuin väitteet siitä, että pankkiryöstäjä olisi omalla työllään ansainnut ryöstösaaliinsa.

Kapitalistisen talouden vallitessa jotkut voivat toki rikastua työnteolla, mutta eivät omalla työnteollaan, vaan muiden työnteolla. Ja yhden ihmisen rikastuttamiseksi tarvitaan monen ihmisen työpanos. Siksi kaikki eivät voi rikastua. Yhtä rikasta kohti tarvitaan monta työläistä.

Kehittyneessä yhteiskunnassa, jossa työnjako on pitkälle eritytynyttä, tosiasia on se, että olemme kaikki toisistamme riippuvaisia. Jos joku raharikas muuta kuvittelee, niin muuttakoon autiolle saarelle ja syököön rahojaan. Omillaan toimeentulemista ei ole se, että saa pankin seinästä tulemaan niin paljon seteleitä, että pystyy niillä seteleillä saamaa töpselistä tulemaan sähköä tai kaupan hyllyltä ruokaa. Reaalitaloudesta jotain ymmärtävät tajuavat, että ruoka ei ilmesty kaupan hyllylle pelkästään sen voimasta, että asiakas vetää taskustaan esiin setelitukon.

Mutta entäs kylmän sodan aikainen Suomi ja hyvinvointivaltio? Eikö se ollut demokratian riemuvoitto?

Kylmän sodan aikana Suomesta tehtiin hyvinvointivaltio ja se oli erittäin arvokas asia. Mutta oliko se demokraattista? Se on toinen asia. Jo tuolloin ja varsinkin nykyään moni esittää, että tuohon aikaan Suomessa oltiiin Neuvostoliiton vallan alaisia eikä saatu tehdä sitä mitä oikeasti olisi haluttu. Ja mitä sitten olisi oikeasti haluttu? Sitäkö sotia edeltävää äärioikeistolaista – suoraan sanoen fasistista – politiikkaa, jolla köyhä kansa laitettiin kyykkyyn rikkaiden edun vuoksi? Ja eikö tuo ole myös sitä politiikkaa, jota Suomessa on toteutettu Neuvostoliiton lakkauttamisesta lähtien eli 1990-luvun alusta alkaen?

Toki kylmän sodan aikana Suomessa sai äänestää vaaleissa. Missäpä maassa ei saisi? Pohjois-Koreassakin saa äänestää vaaleissa. Ja myös Suomessa vielä nykyäänkin. Mutta entä sitten? Mitä väliä sillä on, ketkä tulevat valituiksi? Sama politiikka jatkuu kuitenkin.

"Rahanvalta"

Rahanvalta on hiukan harhaanjohtava termi. Raha on pelkkä taloudellisen arvon symboli. Raha itsessään ei ole tärkeää, vaan tärkeää ovat reaalitaloudelliset arvot. Mikä näiden ero sitten on? Annetaan viiden pisteen vihjeeksi se, että rahaa ei voi syödä.

Ihmiset ovat biologisia olentoja, jotka tarvitsevat ruokaa, vaatteita, asuntoja ynnä muita reaalitaloudellisia hyödykkeitä. On päivän selvää jokaiselle, joka vaivautuu asiaa ajattelemaan, että yhteiskunnallinen valta on sillä taholla, joka hallitsee noiden tuotteiden tuotantoa ja jakelua.

Mikä taho sitten hallitsee noita asioita? Se taho, joka omistaa tuotantovälineet ja rahoituslaitokset.

Ei ole yhdentekevää, millainen diktatuuri

Vaikka demokratia ja kansanvalta sellaisessa ihanteellisessa mielessä kuin meille koulussa opetettiin onkin mahdoton ja joudumme tyytymään diktatuuriin, ei ole missään mielessä yhdentekevää, millaisessa diktatuurissa elämme. Päinvastoin, tulevaisuudessa yhteiskunnallisen taistelun pitäisi käsitellä nimenomaan sitä, millaisessa diktatuurissa haluamme elää. Sillä diktatuurissa tulemme elämään joka tapauksessa, halusimme sitä tai emme. Demokratiasta ja kansanvallasta puhuminen alkaa olla aina vain ontommilta kuulostavia iskulauseita.

Neljänsorttisia diktatuureja

Moderneissa yhteiskunnissa esiintyy nykyään kolmensorttisia diktatuureja. Neljäntenä on sitten eräänlainen olkiukkodiktatuuri, jota käytetään usein olkiukkoargumenttina, mutta jota tuskin todellisuudessa esiintyy.

Ne kolme todellisuudessa olevaa diktatuuria ovat:

1. Rahanvaltainen diktatuuri. Tätä kutsutaan länsimaiseksi demokratiaksi. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Valta on sillä, jolla on rahaa, tuotantovälineitä tai muuta pääomaa. Yksittäisen ihmisen vapaus riippuu hänen käytettävissään olevasta varallisuudesta. Muös niinsanottu sananvapaus riippuu tästä. Varakkain mediataho saa äänensä kuuluville ja varattomimmat saavat puhua itsekseen. Valtamedia muokkaa niin äänestäjien kuin kansanedustajienkin maailmankuvan ja toteutettava politiikka on sen mukaista. Suomi, EU ja koko niinsanottu "läntinen arvoyhteisö" kuuluu tähän rahanvaltaiseen diktatuuriin, jota siis kutsutaan länsimaiseksi demokratiaksi.

2. Islamilainen diktatuuri. Tässä järjestelmässä ylimpänä auktoriteettina ei ole maallinen omaisuus, vaan Koraanin opetukset. Niitä tulkitsevat uskonnolliset johtajat. Koraani on noin puolitoistatuhatta vuotta vanha teksti eli siinä onkin tulkitsemista. Kirjaimellinen tulkitseminen – olipa kyse Koraanista tai Raamatusta – voi johtaa jopa aivan päinvastaisiin johtopäätöksiin kuin mitä alunperin tarkoitettiin. Jonkin tietyn "Jumalan lain" merkitys pitää tulkita asiayhteydessään eli siihen nähden, millainen oli yhteiskunta tuona aikana ja kyseisellä alueella. (Esimerkiksi asetus avioliiton kestämisestä kuolemaan asti on tulkittu tarkoittavan nimenomaan naisen aseman suojaamista, koska tuolloin muinoin nainen oli taloudellisesti miehestä riippuvainen. Jos tuota asetusta nykyään käytetään esteenä sille, että nainen voisi saada avioeron väkivaltaisesti käyttäytyvästä miehestä, niin tarkoitus tulee käännetyksi päälaelleen. Mutta en saivartele uskonnosta tämän enempää, koska se ei ole varsinainen aihe enkä ole siihen juurikaan perehtynyt.)

3. Sosialistinen diktatuuri. Tässä järjestelmässä ylimpänä auktoriteettina on yhteiskunnallinen analyysi ja pyrkimys ihmisten väliseen tasa-arvoon. Rahanvalta on alistettu tälle sen kautta, että tuotanto- ja rahoitusvälineiden omistus on koko kansalla kollektiivisesti. Yksityisen palkkatyön teettäminen eli eli yksityisen ihmisen taloudellinen riistäminen toisen yksityisen toimesta on kielletty. Omalla työllä saa toki rikastua, jos pystyy, mutta toisten työllä ei.

Koska rahanvaltainen diktatuuri eli niinsanottu länsimainen demokratia haluaa esittää itsensä ainoana oikeana ja kansanvaltaisena järjestelmänä, se leimaa itsensä vapauden esitaistelijaksi ja islamilaiset ja sosialistiset yhteiskunnat diktatuureiksi. Länsimaisessa demokratiassa eli rahanvaltaisessa diktatuurissa vallitsee varakkaiden ihmisten vapaus – rahalla saa ja hevosella pääsee – mutta koska he eivät voi tästä vapaudesta nauttia islamilaisessa tai sosialistisessa yhteiskunnassa, nuo yhteiskunnat esitetään yhteiskuntina, joissa ei muka ole vapautta.

Tuo vapauden propaganda on uponnut väestöön hyvin. Usein näkee ihmisten sanovan, että heille kaikkein tärkeintä on vapaus – ilman, että he täsmentävät, kenen vapaus ja millä hinnalla!

Vuonna 2009 Saksassa tehtiin kyselytutkimus, jossa kysyttiin aikanaan DDR:ssä eläneiltä, miten he vertailisivat entistä Itä-Saksaa ja nykyistä yhdistynyttä Saksaa. Enemmistö sanoi, että elämä oli parempaa DDR:ssä. Erityisesti yksi haastateltava sanoi, että aikanaan DDR:ssä ihmiset kaipasivat ennenkaikkea vapautta matkustaa ympäri maailmaa. Haastateltava sanoi, että sitä vapautta hänellä ei edelleenkään ole – ei siksi, että viranomaiset sen kieltäisivät, vaan siksi, että hänellä ei ole siihen varaa! Tuo havainnollistaa loistavalla tavalla sitä, miten vapautta annostellaan kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Kokonaan mainitsematta jätetään tavallisesti se, että köyhillä ihmisillä on sosialistisissa yhteiskunnissa enemmän vapautta kuin niinsanotuissa läntisissä demokratioissa. Riittää katsoa pari videopätkää ameriikan ihmemaasta vapauden kääntöpuolen oivaltamiseksi: tämä ja tämä.

Niinsanotut pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat vielä toistaiseksi siirtymävaiheessa Neuvostoliiton aikaisesta todellisesta hyvinvointivaltiosta kohti rahanvaltaisen diktatuurin pahoinvointivaltiota. Siksi moni edelleen kuvittelee, että niinsanottu amerikkalainen unelma olisi koko kansan etu. Oikeasti se on vain pienen vähemmistön etu.

On traagista ja kapitalistisen valtamedian vallasta todistavaa, että tästä asiasta pitää edelleen edes mainita – ottaen huomioon, että Karl Marx osoitti jo yli 150 vuotta sitten loogisella faktoihin perustuvalla analyysillaan, että kapitalistisessa yhteiskunnassa tämä ei ole vältettävissä. Jokainen, joka on lukenut Pääoman ja ymmärtänyt lukemansa, tajuaa tämän. Valitettavasti vain harva on lukenut ja vielä harvempi ymmärtänyt. Teoksesta on tehty hiljattain uusi suomennos. Suosittelen jokaiselle, joka haluaa ymmärtää nykyisen (todellakin, Pääoma ei ole vanhentunut toisin kuin kapitalistinen propaganda väittää) talouden ja yhteiskunnan toimintaa.

Työväenluokan puolueen diktatuuri – kauheaako?

1800-luvun marxilaisen työväenliikkeen toimesta lanseerattiin käsite työväenluokan puolueen diktatuuri. Siitä lähtien kapitalistiluokan hallitsema valtamedia on demonisoinut sitä esittämällä vaihtoehdoksi demokratian ja kansanvallan.

Mutta kuten nyt jo olemme nähneet, demokratia ja kansanvalta on pelkkä epärealistinen unelma, joka ei voi toteutua. Sen mahdottomuus on samankaltainen mahdottomuus kuin kulmikkaan ympyrän mahdottomuus: sen mahdottomuus ei johdu siitä, että kulmikkaan ympyrän piirtämiseen käytettävää kynää ei olisi terotettu tarpeeksi, vaan siitä, että koko idea on mahdoton.

Työväenluokan diktatuurin vaihtoehtona ei siis todellisuudessa ole demokratia, vaan kapitalistiluokan diktatuuri eli kapitalismi – äärimuodossaan fasismi. Tai sitten uskonnollinen – esimerkiksi islamilainen – diktatuuri. Kyseessä ei siis ole valinta diktatuurin ja demokratian välillä, vaan valinta enemmistön,vähemmistön tai Jumalan diktatuurin välillä.

Äänestäminen vaiko vallankumous?

Perinteinen marxilainen työväenliike jakautui kahtia 1800-luvun lopulla. Vallankumouksellisesta liikkeestä lohkesi uutena sivuhaarana moderni sosialidemokratia, jonka pääideana oli se, että vallankumous ei ole välttämätön, vaan yhteiskunnasta voidaan tehdä oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yksittäisten uudistusten – reformien – kautta. Tätä liikettä kutsuttin reformistiseksi tai peräti revisionistiseksi liikkeeksi. Rosa Luxemburg kirjoitti 1800-luvun lopulla pamfletin "Reformismivai vallankumous", jossa hän osoitti tuollaisen idean mahdottomuuden. Nyt, runsaat sata vuotta myöhemmin, voimme todeta käytännössä, että Rosa Luxemburg oli analyysissaan oikeassa.

Kylmän sodan aikana reformismi eli moderni sosialidemokratia näytti toimivan hyvin, mutta huomiotta on jäänyt kokonaan se, että sen toimiminen länsimaissa mahdollistui vain sen taustapelotteen voimalla, jonka Neuvostoliitto muodosti pelkällä olemassaolollaan. Kun Neuvostoliitto lakkautettiin, länsimaisesta sosialidemokratiasta meni ilmat pihalle kertaheitolla.

Yhä useampi alkaa jo tajuta, että äänestämällä ei voi saada aikaiseksi ratkaisevaa yhteiskunnallista muutosta. Itse asiassa Rosa Luxemburg mainitsi yllä linkitetyssä pamfletissaan, että jokainen perustuslaki on viimeisimmän vallankumouksen tuote ja sen jälkeen säädetyt lait ovat vain tarkennuksia siihen. Mitä perustetta olisi väittää, että historian aikana tehdyistä useista vallankumouksista juuri se viimeisin olisi se ainoa ja oikea, jonka jälkeen ei enää tule tai ei olisi tarvetta tulla uusia vallankumouksia?

Demokratia, propaganda,"riippumaton media", "sananvapaus"

Niinsanotussa länsimaisessa demokratiassa eli rahanvaltaisessa diktatuurissa mediaa pidetään riippumattomana, jos se ei ole vaaleissa valittujen poliitikkojen kontrollissa. Mietitäänpä tätä hieman. Mistä tahosta tuollainen media on riippumaton? Eikö se ole riippumaton juurikin kansan enemmistön tahdosta? Miksi juuri tuollainen riippumattomuus olisi ensiarvoisen tärkeää tai minkä tahon näkökulmasta se olisi erinomaisen arvokasta?

Tuollainen median riippumattomuus on tietysti arvokasta rikkaalle vähemmistölle, jolla on varaa ylläpitää suuria mediayrityksiä ja joka ei halua, että kansan enemmistö valitsemiensa edustajien kautta pystyisi vaikuttamaan niihin. Mutta miksi se olisi tärkeää? Siksi, että valtamedian kautta voidaan toteuttaa propagandaa, jolla muovataan kansan maailmankuvaa. Kun päästään muovaamaan kansan maailmankuvaa, saadaan kansa äänestämään vaaleissa – ihan "yllättäen ja pyytämättä" – sillä tavalla, että tulos palvelee valtamediaa hallitsevaa kapitalistiluokkaa.

Miksi länsimaat demonisoivat Venäjällä toteutettua ja Georgiassa suunniteltua lainsäädäntöä, joka velvoittaa ulkomaista rahoitusta vastaanottavat kansalaisjärjestöt ilmoittamaan ulkomaisesta rahoituksestaan – samalla kun esimerkiksi USA, Ranska ja Kanada ovat säätäneet tai säätämässä aivan samalla tavalla?

Noin siis niinsanotuissa länsimaisissa demokratioissa. Mutta entäpä vaikka sosialistisissa yhteiskunnissa – sanotaan vaikkapa Pohjois-Koreassa? Myös Pohjois-Koreassa valtamedia muokkaa kansan maailmankuvaa ja ideologisia käsityksiä ja saa kansan kannattamaan vallassa olevan yhteiskuntaluokan politiikkaa.

Eikö sitten ole yhdentekevää, onko valtamedia kapitalistiluokan vain työväenluokan hallussa? No ei. Kapitalistiluokan hallussa oleva media saa kansan kannattamaan harvainvaltaa, joka on kansan enemmistön edun vastaista. Työväenluokan hallussa olevan valtamedia saa kansan kannattamaan politiikkaa, joka on kansan enemmistön edun mukaista.

Mutta eikö kapitalistisissa maissa ole korkeampi elintaso kuin sosialistisissa maissa?

Ei ole. Mutta meille kapitalistisissa maissa eläville markkinoidaan tuollaista mielikuvaa esittämällä vertailukohteiksi kapitalististen maiden paremmin toimeentuleva osa suhteessa sosialististen maiden keskivertoasukkaaseen. Kun kapitalistisissa maissa elintasoerot ovat huikeat ja sosialistissa maissa pienet, on selvää, että kapitalististen maiden rikkaat ovat rikkaampia kuin sosialististen maiden ihmiset. Mutta yhtälailla totta on, että sosialistisen maiden ihmiset ovat rikkaampia kuin kapitalististen maiden köyhät.

Arvokysymyksenä jää käteen se, kumpaa pidämme tärkeämpänä: yhteiskunnan rikkaimpien rikkauksien maksimoimista vaiko yhteiskunnan köyhimpien elintason kohtentamista? Yhdysvalloissa on väestöön suhteutettuna enemmän kodittomia ja äärimmäisessä köyhyydessä eläviä kuin Pohjois-Koreassa. Mutta siellä on myös suuri joukko miljardöörejä kun taas Pohjois-Koreassa ei sellaisia ole. Kumpaa seikkaa pidämme tärkeämpänä? Etelä-Koreassa keskimääräinen varallisuus on suurempi kuin Pohjois-Koreassa, mutta silti Etelä-Koreassa monimummo joutuu harjoittamaan prostituutiota saadakseen rahaa tarvitsemiinsä lääkkeisiin. Pohjois-Koreassa ei kenenkään tarvitse sellaista tehdä.

Kapitalististen teollisuusmaiden harjoittama riisto kapitalistisissa kehitysmaissa aiheuttaa sen, että monissa kapitalistisissa kehitysmaissa on jopa keskimäärin alhaisempi elintaso kuin sosialistisissa maissa. Mutta tämä tosiseikka piilotetaan rasismin keinoin esittämällä, että noiden kehitysmaiden alhainen elintaso johtuu rodullisista syistä eikä kehittyneiden kapitalistimaiden harjoittamasta riistosta saati noiden kehitysmaiden omasta kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä.

Luonnonvarat, maapallo, kansat, valtiot, kulttuurit, globalismi, maailmanjärjestys...

Miksi niinsanottu länsi tunkee Natoansa kohti Venäjää? Siksi, että lännen kapitalistiluokka haluaa saada Venäjän valtavat luonnonrikkaudet hallintaansa. Venäjä on pinta-alaltaan maapallon suurin valtio ja hyvin harvaan asuttu. Myös Suomi on hyvin harvaan asuttu, vaikkakin maa-alaltaan paljon pienempi kuin Venäjä.

Ne ihmiset, jotka ymmärtävät taloudesta sen verran, että rahaa ei voi syödä, tajuavat luonnonresurssien merkityksen. Tämä herättää luonnollisen kysymyksen siitä, millainen olisi oikeudenmukainen maailmanjärjestys. Äkkipäätään ajatellen ja pitkällä tähtäimellä tuntuisi järkevältä, että kaikki maapallon ihmiset olisivat tasa-arvoisia keskenään ja koko maapallon resurssit olisivat ihmiskunnan käytössä oikeudenmukaisella tavalla niin että kenenkään ei tarvitsisi nääntyä resurssien puutteeseen. Ainakaan nykyisenkaltaista käytäntöä, jossa vuosittain kuolee nälkään noin 10 miljoonaa ihmistä siksi, että muutama kourallinen miljardöörejä voisivat rikastua entisestään, ei voi hyväksyä.

Tuo 10 miljoonaa kuolonuhria vuodessa on sivumennen sanottuna sama tappotahti, joka nähtiin toisessa maailmansodassa – noin 60 miljoonaa ihmistä 6 vuodessa. Toinen maailmansota tunnetaan ihmiskunnan historian suurimpana katastrofina, mutta sen jälkeen edelleenkin jatkuva nälkään tappaminen sivuutetaan hiljaisuuden vallitessa ikään kuin asiaan kuuluvana normaalina. Jos joku rohkeaa siitä huomauttaa, vastaukseksi tulee lähinnä rasistisia selityksiä vääränväristen synnynnäisistä vajavaisuuksista yms.

Niinsanottu kehitysapu on vain murusten palauttamista niistä arvoista, joita köyhistä maista riistetään rikkaisiin maihin. Mutta vastaavaahan nähdään rikkaiden kapitalistimaiden sisälläkin: kapitalisteja pidetään hyväntekijöinä, kun he palauttavat pääomatuloverojen muodossa murto-osan riistämästään varallisuudesta.

Nykyisen globalismin ydin on se, että pääomat ovat yksityisessä omistuksessa ja pääomat, työvoima ja tuotteet saavat liikkua vapaasti maiden rajojen yli. Tämä saa aikaiseksi sen, että pääoman omistajat voivat kilpailuttaa valtioita toisiaan vastaan. Käytännössä tuossa kilpailussa – niinsanotussa kansainvälisessä kustannuskykykilpailussa – on kyse siitä, minkä maan työläiset myyvät itseään (eli työvoimaansa) halvimmalla. Tällaiseen kilpailuun osallistuminen vie maan poliittisilta päättäjiltä ja sen myötä kansalta todellisen päätösvallan taloutta koskevissa asioissa. Ja taloutta koskevat asiat ovat niitä kaikkein tärkeimpiä, koska olemme biologisina olentoina riippuvaisia aineellisesta kulutuksesta – ruoasta, vaatteista, asunnoista jne.

On siis päivänselvää, että nykyinen globalismi edustaa juurikin rahanvaltaista diktatuuria eli varallisuuteen perustuvaa harvainvaltaa. Ei ole olemassa mitään järkevää syytä sille, miksi enemmistö kannattaisi sellaista. Toki enemmistö saadaan sitä kannattamaan propagandan keinoin, kun propagandavälineet ovat sen rikkaan vähemmistön hallussa, kuten tilanne nykyään on länsimaissa.

Mutta miten nykyisestä tilanteesta päästäisiin pitkän tähtäimen ihanteeseen? On huomioonotettava tosiseikka, että eri maissa vallitsee hyvinkin erilaiset kulttuurit. Ihmisten ajatusmaailmaa ei voi kädenkäänteessä muuttaa kovin erilaiseksi kuin mitä se on nyt. Muutos vie aikaa. Kaikkien ihmisten pakottaminen samaan muottiin kertaheitolla – varsinkin jos se muotti ei palvele enemmistöä – ei tule onnistumaan. Ja vaikka se muotti palvelisi kansan suurta enemmistöä, niin sittenkin ihmisten maailmankuvan muuttaminen on projekti, joka kestää monta sukupolvea, kuten aikanaan totesi muun muassa Kim Jong Il kirjoituksessaan "Ideologisentyön asettaminen etusijalle on oleellisen tärkeää sosialismintoteuttamiseksi".

On tärkeää jatkaa järjen puhumista myös synkkinä aikoina

Motto: Joukkopsykoosin vallitessa suuntaa viestisi vähemmistölle. Enemmistö ei ole kykeneväinen vastaanottamaan faktoihin perustuvaa rationaalista analyysia.

Tutkimusten mukaan autoritaarisessa tilanteessa noin 30% väestöstä kannattaa aktiivisesti vallitsevaa propagandaa ja 30% vastustaa sitä. Noin 40% ei ole valinnut puoltaan.

Tältä pohjalta on selvästikin ratkaisevan tärkeää jatkaa oman faktoihin perustuvan ja loogisen näkemyksen levittämistä. Enemmistö on puolellasi, jos vain et anna periksi!

Yhdysvaltain hegemonia ja sen vaarat

Kiinan ulkoministeriön raportti, helmikuu 2023.

Sisällys

Johdanto

I. Poliittinen hegemonia

II. Sotilaallinen hegemonia – mielivaltainen voimankäyttö

III. Taloudellinen hegemonia – ryöstely ja riisto

IV. Teknologinen hegemonia – monopoli ja tukahduttaminen

V. Kulttuurihegemonia – väärien kertomusten levittäminen

Johtopäätös

---

Johdanto

Siitä lähtien, kun Yhdysvalloista tuli maailman vaikutusvaltaisin maa kahden maailmansodan ja kylmän sodan jälkeen, se on toiminut rohkeammin puuttuakseen muiden maiden sisäisiin asioihin, ajaakseen, ylläpitääkseen ja väärinkäyttääkseen hegemoniaa, edistääkseen kumouksellista myyräntyötä ja soluttautumista sekä käydäkseen tahallisesti sotia aiheuttaen vahinkoa kansainväliselle yhteisölle.

Yhdysvallat on kehittänyt hegemonisen pelikirjan "värivallankumousten" järjestämiseksi, alueellisten kiistojen lietsomiseksi ja jopa sotien käynnistämiseksi suoraan demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien edistämisen varjolla. Kylmän sodan mentaliteetista kiinni pitäen Yhdysvallat on kiihdyttänyt blokkipolitiikkaa ja lietsonut konflikteja ja vastakkainasetteluja. Se on venyttänyt kansallisen turvallisuuden käsitettä liian laveaksi, käyttänyt väärin vientivalvontaa ja pakottanut yksipuolisia pakotteita muille. Se on omaksunut valikoivan lähestymistavan kansainväliseen oikeuteen ja sääntöihin, hyödyntäen tai hylkäämällä niitä parhaaksi katsomallaan tavalla ja se on pyrkinyt määräämään omia etujaan palvelevia sääntöjä "sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen" vaalimisen nimissä.

Tämä raportti, esittelemällä asiaankuuluvat tosiasiat, pyrkii paljastamaan USA:n hegemonian väärinkäytön politiikan, sotilaallisen, taloudellisen, rahoituksen, teknologian ja kulttuurin aloilla ja kiinnittämään enemmän kansainvälistä huomiota vaaroihin, joita Yhdysvaltojen käytännöt aiheuttavat maailmanrauhalle ja vakaudelle ja kaikkien kansojen hyvinvoinnille.

I. Poliittinen hegemonia

Yhdysvallat on pitkään yrittänyt muokata muita maita ja maailmanjärjestystä omilla arvoillaan ja poliittisella järjestelmällään demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen nimissä.

◆ Tapauksia, joissa Yhdysvallat puuttuu muiden maiden sisäisiin asioihin, on runsaasti. "Demokratian edistämisen" nimissä Yhdysvallat harjoitti "neo-monroe-oppia" Latinalaisessa Amerikassa, käynnisti "värivallankumoukset" Euraasiassa ja järjesti "arabikevään" Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, mikä toi kaaosta ja katastrofia moniin maihin.

Vuonna 1823 Yhdysvallat julkaisi Monroen opin. Julistaessaan "Amerikka amerikkalaisille", se todella halusi "Amerikka Yhdysvalloille".

Siitä lähtien Yhdysvaltojen peräkkäisten hallitusten politiikka Latinalaista Amerikkaa ja Karibian aluetta kohtaan on ollut täynnä poliittista sekaantumista, sotilaallista väliintuloa ja hallinnon kumoamista. Sen 61 vuotta kestäneestä vihamielisyydestään Kuubaa kohtaan ja Kuuban saarrosta lähtien aina Chilen Allenden hallituksen kaatamiseen asti, USA:n politiikka tällä alueella on rakennettu yhdelle periaatteelle – ne, jotka alistuvat, menestyvät; ne, jotka vastustavat, tuhoutuvat.

Vuosi 2003 merkitsi peräkkäisten "värivallankumousten" alkua - "ruusuvallankumous" Georgiassa, "oranssi vallankumous" Ukrainassa ja "tulppaanivallankumous" Kirgisiassa. Yhdysvaltain ulkoministeriö myönsi avoimesti että sillä oli "keskeinen rooli" näissä "hallinnon muutoksissa". Yhdysvallat puuttui myös Filippiinien sisäisiin asioihin ja syrjäytti presidentti Ferdinand Marcos Sr:n vuonna 1986 ja presidentti Joseph Estradan vuonna 2001 niin sanottujen "kansanvallan vallankumousten" kautta.

Tammikuussa 2023 Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Mike Pompeo julkaisi uuden kirjansa Never Give an Inch: Fighting for the America I Love. Hän paljasti siinä, että Yhdysvallat oli suunnitellut puuttuakseen Venezuelan sisäisiin asioihin. Suunnitelmana oli pakottaa Maduron hallitus tekemään sopimus opposition kanssa, riistää Venezuelalta kyky myydä öljyä ja kultaa valuuttahintaan, painostaa sen taloutta ja vaikuttaa vuoden 2018 presidentinvaaleihin.

◆ Yhdysvallat käyttää kaksinaismoraalia kansainvälisissä säännöissä. Asettamalla oman etunsa etusijalle Yhdysvallat on jättänyt kansainväliset sopimukset ja järjestöt ja asettanut kansallisen lainsäädäntönsä kansainvälisen oikeuden edelle. Huhtikuussa 2017 Trumpin hallinto ilmoitti, että se katkaisee kaiken Yhdysvaltojen rahoituksen YK:n väestörahastolle (UNFPA) sillä verukkeella, että järjestö "tukee tai osallistuu pakkoabortin tai tahattoman steriloinnin ohjelman hallinnointiin". Yhdysvallat erosi Unescosta kahdesti vuosina 1984 ja 2017. Vuonna 2017 se ilmoitti eroavansa Pariisin ilmastonmuutossopimuksesta. Vuonna 2018 se ilmoitti eroavansa YK:n ihmisoikeusneuvostosta vedoten järjestön Israeliin vastaisesta "vinoutumasta" ja kyvyttömyyteen suojella ihmisoikeuksia tehokkaasti. Vuonna 2019 Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä keskipitkän kantaman ydinasesopimuksesta pyrkiäkseen kehittyneiden aseiden esteettömään kehittämiseen. Vuonna 2020 se ilmoitti vetäytyvänsä Avoin taivas -sopimuksesta.

Yhdysvallat on myös ollut kompastuskivi biologiselle asevalvonnalle vastustamalla neuvotteluja biologisten aseiden kieltosopimuksen (BWC) varmennuspöytäkirjasta ja estäen maiden biologisiin aseisiin liittyvien toimien kansainvälistä todentamista. Ainoana maana, jolla on hallussaan kemiallisten aseiden varasto, Yhdysvallat on toistuvasti lykännyt kemiallisten aseiden tuhoamista ja ollut haluton täyttämään velvoitteensa. Siitä on tullut suurin este "kemiallisista aseista vapaan maailman" toteuttamiselle.

◆ Yhdysvallat kokoaa yhteen pieniä ryhmittymiä liittoutumajärjestelmänsä kautta. Se on pakottanut "Indo-Tyynenmeren strategian" Aasian ja Tyynenmeren alueelle, koonnut eksklusiivisia klubeja, kuten Five Eyes, Quad ja AUKUS, ja pakottanut alueelliset maat valitsemaan puolensa. Tällaisten käytäntöjen tarkoituksena on pohjimmiltaan luoda jakautumista alueelle, sytyttää vastakkainasettelua ja horjuttaa rauhaa.

◆ Yhdysvallat tuomitsee mielivaltaisesti demokratian muissa maissa ja sepittää väärän kertomuksen "demokratia vastaan autoritaarisuus" yllyttääkseen vieraantumiseen, jakautumiseen, kilpailuun ja yhteenottoon. Joulukuussa 2021 Yhdysvallat isännöi ensimmäistä "Demokratian huippukokousta", joka sai kritiikkiä ja vastustusta monista maista demokratian hengen pilkkaamisesta ja maailman jakamisesta. Maaliskuussa 2023 Yhdysvallat isännöi toista "Demokratian huippukokousta", joka on edelleen epätoivottu eikä saa taaskaan tukea.

II. Sotilaallinen hegemonia – mielivaltainen voimankäyttö

Yhdysvaltojen historiaa leimaa väkivalta ja laajentuminen. Sen jälkeen kun se itsenäistyi vuonna 1776, Yhdysvallat on jatkuvasti pyrkinyt laajentumaan väkisin: se teurasti intiaanit, hyökkäsi Kanadaan, kävi sodan Meksikoa vastaan, käynnisti Amerikan ja Espanjan sodan ja liitti itseensä Havaijin. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen joko provosoimia tai käynnistämiä sotia olivat Korean sota, Vietnamin sota, Persianlahden sota, Kosovon sota, Afganistanin sota, Irakin sota, Libyan sota ja Syyrian sota. Sen sotilaallinen hegemonia tasoittaa tietä ekspansionistisille tavoitteille. Viime vuosina Yhdysvaltain keskimääräinen vuotuinen sotilasbudjetti on ylittänyt 700 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä on 40 prosenttia maailman sotilasmenojen kokonaisbudjetista, enemmän kuin seuraavina olevat 15 maata yhteensä. Yhdysvalloilla on noin 800 ulkomailla olevaa sotilastukikohtaa ja 173 000 sotilasta 159 maassa.

Kirjan America Invades: How We've Invaded or been Military Involved with mukaan Yhdysvallat on taistellut tai ollut sotilaallisesti mukana taistelemassa lähes kaikissa 190 YK:n tunnustamassa maassa kolmea poikkeusta lukuun ottamatta. Nämä kolme maata "säästyivät", koska Yhdysvallat ei löytänyt niitä kartalta.

◆ Kuten entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter sanoi, Yhdysvallat on epäilemättä maailman historian sotaisin valtio. Tuftsin yliopiston raportin "Introducing the Military Intervention Project: A New Dataset on U.S. Military Interventions, 1776-2019" mukaan Yhdysvallat toteutti noin 400 sotilaallista interventiota maailmanlaajuisesti näiden vuosien välillä, joista 34 prosenttia oli Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, 23 prosenttia Itä-Aasiassa ja Tyynellämerellä, 14 prosenttia Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ja 13 prosenttia Euroopassa. Tällä hetkellä sen sotilaallinen väliintulo Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa sekä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on kasvussa.

South China Morning Postin kolumnisti Alex Lo huomautti, että Yhdysvallat on harvoin tehnyt eroa diplomatian ja sodan välillä perustamisensa jälkeen. Se kaatoi demokraattisesti valitut hallitukset monissa kehitysmaissa 1900-luvulla ja korvasi ne välittömästi amerikkalaismielisillä nukkehallituksilla. Tänä päivänä Yhdysvallat toistaa Ukrainassa, Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Pakistanissa ja Jemenissä vanhaa taktiikkaansa käydä proxy-, matalan intensiteetin ja drone-sotia.

◆ Yhdysvaltain sotilaallinen hegemonia on aiheuttanut humanitaarisia tragedioita. Vuodesta 2001 lähtien Yhdysvaltojen terrorismin torjunnan nimissä käynnistämät sodat ja sotilasoperaatiot ovat vaatineet yli 900 000 ihmishenkeä, joista noin 335 000 on siviilejä, miljoonia loukkaantuneita ja kymmeniä miljoonia joutumaan pakolaisiksi. Vuoden 2003 Irakin sodassa kuoli noin 200 000–250 000 siviiliä, joista yli 16 000 tappoi suoraan Yhdysvaltain armeija, ja yli miljoona jäi kodittomaksi.

Yhdysvallat on luonut 37 miljoonaa pakolaista ympäri maailmaa. Vuodesta 2012 lähtien pelkästään syyrialaisten pakolaisten määrä on kymmenkertaistunut. Vuosina 2016–2019 Syyrian taisteluissa dokumentoitiin 33 584 siviiliuhria, joista 3 833 kuoli Yhdysvaltain johtaman liittouman pommi-iskuissa. Uhreista puolet oli naisia ja lapsia. Public Broadcasting Service (PBS) raportoi 9. marraskuuta 2018, että Yhdysvaltain joukkojen Raqqaan tekemät ilmaiskut tappoivat 1 600 syyrialaista siviiliä.

Kaksi vuosikymmentä kestänyt sota Afganistanissa tuhosi maan. Yhteensä 47 000 afganistanilaista siviiliä ja 66 000 - 69 000 afganistanilaista sotilasta ja poliisia, jotka eivät liittyneet syyskuun 11. päivän iskuihin, kuoli Yhdysvaltain sotilasoperaatioissa ja yli 10 miljoonaa ihmistä joutui pakolaisiksi. Afganistanin sota tuhosi siellä taloudellisen kehityksen perustan ja syöksyi afganistanilaiset köyhyyteen. Vuoden 2021 "Kabulin romahduksen" jälkeen Yhdysvallat ilmoitti jäädyttävänsä noin 9,5 miljardia dollaria Afganistanin keskuspankille kuuluvia varoja, mitä pidetään "silkkana ryöstönä".

Syyskuussa 2022 Turkin sisäministeri Suleyman Soylu kommentoi mielenosoituksessa, että Yhdysvallat on käynyt proxy-sotaa Syyriassa, muuttanut Afganistanin oopiumipelloiksi ja heroiinitehtaiksi, heittänyt Pakistanin sekasortoon ja jättänyt Libyan jatkuviin kansalaislevottomuuksiin. Yhdysvallat tekee kaikkensa ryöstääkseen ja orjuuttaakseen minkä tahansa sellaisen maan ihmiset, joilla on raaka-aineresursseilla.

Yhdysvallat on myös ottanut käyttöön kauhistuttavia menetelmiä sodassa. Korean sodan, Vietnamin sodan, Persianlahden sodan, Kosovon sodan, Afganistanin sodan ja Irakin sodan aikana Yhdysvallat käytti valtavia määriä kemiallisia ja biologisia aseita sekä rypälepommeja, polttoaine-ilmapommeja ja grafiittipommeja ja köyhdytettyä uraania sisältäviä pommeja, jotka aiheuttavat valtavia vahinkoja siviilikohteille, lukemattomia siviiliuhreja ja kestävää ympäristön saastumista.

III. Taloudellinen hegemonia – ryöstely ja riisto

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat johti pyrkimyksiä perustaa Bretton Woods System, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki, jotka yhdessä Marshall-suunnitelman kanssa muodostivat Yhdysvaltain dollariin keskittyvän kansainvälisen valuuttajärjestelmän. Lisäksi Yhdysvallat on myös vakiinnuttanut institutionaalisen hegemonian kansainvälisellä talous- ja rahoitussektorilla manipuloimalla kansainvälisten järjestöjen painotettuja äänestysjärjestelmiä, sääntöjä ja järjestelyjä, mukaan lukien "85 prosentin enemmistön hyväksyntä", sekä sen kotimaisia kauppalakeja ja määräyksiä. Hyödyntämällä dollarin asemaa tärkeimpänä kansainvälisenä varantovaluuttana Yhdysvallat kerää pohjimmiltaan "seignioragea" ympäri maailmaa; ja käyttämällä valvontaansa kansainvälisissä järjestöissä, se pakottaa muut maat palvelemaan Amerikan poliittista ja taloudellista strategiaa.

◆ Yhdysvallat hyödyntää maailman vaurautta "seigniorage"in avulla. 100 dollarin setelin valmistaminen maksaa vain noin 17 senttiä, mutta muiden maiden oli pulitettava 100 dollaria todellisia tavaroita saadakseen sellaisen. Yli puoli vuosisataa sitten huomautettiin, että Yhdysvallat nauttii kohtuuttomista etuoikeuksista ja alijäämästä ilman kyyneleitä ja käyttää arvotonta paperiseteliä ryöstääkseen muiden kansojen resursseja ja tehtaita.

◆ Yhdysvaltain dollarin hegemonia on tärkein epävakauden ja epävarmuuden lähde maailmantaloudessa. COVID-19-pandemian aikana Yhdysvallat käytti väärin maailmanlaajuista taloudellista hegemoniaansa ja injektoi biljoonia dollareita globaaleille markkinoille, jolloin muut maat, erityisesti nousevat taloudet, joutuivat maksamaan hinnan. Vuonna 2022 Fed lopetti erittäin löysän rahapolitiikkansa ja siirtyi aggressiiviseen koronnostoon, mikä aiheutti sekasorron kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla ja muiden valuuttojen, kuten euron, huomattavan heikkenemisen. Monet noista valuutoista putosivat 20 vuoden pohjanoteeraukseen. Tämän seurauksena suuri inflaatio, valuutan heikkeneminen ja pääoman ulosvirtaus haastaa monia kehitysmaita. Juuri tästä Nixonin valtiovarainministeri John Connally huomautti kerran itsetyytyväisenä mutta terävästi todetessaan, että "dollari on meidän valuuttamme, mutta se on teidän ongelmanne".

◆ Koska Yhdysvallat hallitsee kansainvälisiä talous- ja rahoitusjärjestöjä, se asettaa lisäehtoja niiden avusta muille maille. Vähentääkseen Yhdysvaltojen pääomavirtojen ja keinottelun esteitä vastaanottajamaita vaaditaan edistämään rahoitusmarkkinoiden vapauttamista ja avaamaan rahoitusmarkkinoita, jotta niiden talouspolitiikka olisi Amerikan strategian mukaista. Kansainvälisen poliittisen talouden katsauksen mukaan IMF:n 131 jäsenmaahansa vuosina 1985–2014 laajentamien 1 550 velkahelpotusohjelman ehdoiksi oli asetettu peräti 55 465 poliittista vaatimusta.

◆ Yhdysvallat tukahduttaa vastustajansa tahallaan taloudellisella pakotuksella. 1980-luvulla Yhdysvallat hyödynsi hegemonista taloudellista valtaansa Japania vastaan ja päätti 1980-luvulla eliminoida Japanin aiheuttaman taloudellisen uhan ja hallita ja käyttää sitä Yhdysvaltojen strategisen tavoitteen mukaisesti Neuvostoliiton vastustamiseen ja maailmaan hallintaan Plaza Accordin kautta. Tämän seurauksena jeniä painostettiin ja Japania painostettiin avaamaan rahoitusmarkkinansa ja uudistamaan rahoitusjärjestelmäänsä. Plaza Accord antoi raskaan iskun Japanin talouden kasvuvauhdille jättäen Japanille "kolme menetettyä vuosikymmentä", kuten sitä jälkeenpäin kutsuttiin.

◆ Amerikan taloudellisesta ja rahoituksellisesta hegemoniasta on tullut geopoliittinen ase. Kaksinkertaistaen yksipuoliset pakotteet ja "lain pitkän käsivarren" Yhdysvallat on säätänyt kansallisia lakeja, kuten International Emergency Economic Powers Act -lain, Global Magnitsky Human Rights Accountability Act -lain ja Countering America's Adversaries Through Sanctions Act ja ottanut käyttöön sarjan toimeenpanomääräyksiä tietyille maille, organisaatioille tai henkilöille. Tilastot osoittavat, että Yhdysvaltain pakotteet ulkomaisille tahoille kasvoivat 933 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2021. Pelkästään Trumpin hallinto on asettanut yli 3 900 sanktiota, mikä tarkoittaa kolmea sanktiota päivässä. Tähän mennessä Yhdysvallat on asettanut taloudellisia pakotteita lähes 40 maalle ympäri maailmaa, mukaan lukien Kuuba, Kiina, Venäjä, Pohjois-Korea, Iran ja Venezuela, ja ne vaikuttavat lähes puoleen maailman väestöstä. "Amerikan Yhdysvallat" on muuttanut itsensä "pakotteiden yhdysvalloiksi". Ja "lain pitkä käsivarsi" on pelkistetty vain työkaluksi, jolla Yhdysvallat käyttää valtion valtaa tukahduttaakseen taloudellisia kilpailijoita ja puuttuakseen normaaliin kansainväliseen liiketoimintaan. Tämä on vakava poikkeama liberaalin markkinatalouden periaatteista, joista Yhdysvallat on ylpeillyt pitkään.

IV. Teknologinen hegemonia – monopoli ja tukahduttaminen

Yhdysvallat pyrkii estämään muiden maiden tieteellistä, teknologista ja taloudellista kehitystä käyttämällä monopolivaltaa, tukahduttavia toimenpiteitä ja teknologian rajoituksia korkean teknologian aloilla.

◆ Yhdysvallat monopolisoi tekijänoikeuksia suojan nimissä. Hyödyntämällä muiden maiden, erityisesti kehitysmaiden, heikkoa asemaa teollis- ja tekijänoikeuksissa ja institutionaalista vajaatoimintaa asiaankuuluvilla aloilla, Yhdysvallat kerää liiallisia voittoja monopolin kautta. Vuonna 1994 Yhdysvallat vei eteenpäin teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) tehtyä sopimusta pakottamalla amerikkalaisen prosessin ja standardit teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan yrittäessään lujittaa teknologian monopoliaan.

1980-luvulla Yhdysvallat käynnisti Japanin puolijohdeteollisuuden kehityksen hillitsemiseksi "301"-tutkimuksen, loi neuvotteluvoimaa kahdenvälisissä neuvotteluissa monenvälisten sopimusten avulla, uhkasi leimata Japanin epäreilua kauppaa harjoittavaksi ja määräsi kostotulleja, jotka pakottivat Japanin allekirjoittamaan Yhdysvaltojen ja Japanin puolijohdesopimuksen. Tämän seurauksena japanilaiset puolijohdeyritykset syrjäytettiin lähes kokonaan globaalista kilpailusta, ja niiden markkinaosuus putosi 50 prosentista 10 prosenttiin. Sillä välin monet yhdysvaltalaiset puolijohdeyritykset käyttivät tilaisuutta hyväkseen Yhdysvaltain hallituksen tuella ja kaappasivat suuremman markkinaosuuden.

◆ Yhdysvallat politisoi ja aseistaa teknologisia kysymyksiä ja käyttää niitä ideologisina työkaluina. Venyttäessään liikaa kansallisen turvallisuuden käsitettä Yhdysvallat mobilisoi valtion vallan tukahduttaakseen kiinalaisen Huawein ja sanktioidakseen sen, rajoitti Huawei-tuotteiden pääsyä Yhdysvaltojen markkinoille, katkaisi sirujen ja käyttöjärjestelmien toimitukset ja pakotti muut maat kieltämään Huawein toteuttaa paikallisen 5G-verkon rakentamista. Se jopa puhui Kanadan pidättämään perusteettomasti Huawein talousjohtaja Meng Wanzhoun lähes kolmeksi vuodeksi.

Yhdysvallat on keksinyt joukon tekosyitä tukahduttaakseen kiinalaisia korkean teknologian yrityksiä, joilla on globaali kilpailukyky, ja asettanut yli 1 000 kiinalaista yritystä pakotelistalle. Lisäksi Yhdysvallat on myös säätänyt bioteknologiaa, tekoälyä ja muita huipputeknologioita, vahvistanut vientirajoituksia, tiukentanut investointien seulontaa, tukahduttanut kiinalaiset sosiaalisen median sovellukset, kuten TikTok ja WeChat, ja lobbannut Alankomaita ja Japania rajoittamaan sirujen ja niihin liittyvien laitteiden tai teknologioiden vientiä Kiinaan.

Yhdysvallat on myös noudattanut kaksoisstandardeja Kiinaan liittyvien teknologia-alan ammattilaisten suhteen. Kiinalaisten tutkijoiden sivuuttamiseen ja tukahduttamiseen on todettava, että kesäkuusta 2018 lähtien viisumin voimassaoloaikaa on lyhennetty tietyillä huipputeknologiaan liittyvillä aloilla opiskelevien kiinalaisten opiskelijoiden osalta. Kiinalaisia tutkijoita ja opiskelijoita, jotka ovat lähteneet Yhdysvaltoihin vaihto-ohjelmiin ja opiskelemaan, on ahdisteltu ja torjuttu perusteettomasti ja sen lisäksi Yhdysvalloissa työskenteleviä kiinalaisia tutkijoita on tutkittu laajasti.

◆ Yhdysvallat vahvistaa teknologista monopoliaan demokratian suojelemisen nimissä. Rakentamalla pieniä ryhmittymiä teknologian, kuten "sirujen allianssin" ja "puhtaan verkon" varaan, Yhdysvallat on liittänut "demokratia" ja "ihmisoikeus" -tunnisteet korkeaan teknologiaan ja muuttanut teknologiset ongelmat poliittisiksi ja ideologisiksi kysymyksiksi luodakseen tekosyitä teknologiselle saartolleen muita maita vastaan. Toukokuussa 2019 Yhdysvallat kutsui 32 maata Prahan 5G-tietoturvakonferenssiin Tšekin tasavallassa ja julkaisi Prahan ehdotuksen yrittääkseen sulkea pois Kiinan 5G-tuotteet. Huhtikuussa 2020 Yhdysvaltain silloinen ulkoministeri Mike Pompeo julkisti "puhtaan 5G-polun", suunnitelman, jonka tarkoituksena on rakentaa teknologinen liittoutuma 5G-alalla kumppaneiden kanssa, joita sitoo heidän yhteinen ideologiansa demokratiasta ja tarpeesta suojella "kyberturvallisuutta". Toimenpiteet ovat pohjimmiltaan Yhdysvaltojen pyrkimyksiä ylläpitää teknologista hegemoniaansa teknisten liittoutumien kautta.

◆ Yhdysvallat käyttää väärin teknologista hegemoniaansa suorittamalla kyberhyökkäyksiä ja salakuuntelua. Yhdysvallat on pitkään ollut pahamaineinen "hakkerien imperiumi", jota syytetään sen rehottavista kybervarkauksista ympäri maailmaa. Sillä on kaikenlaisia keinoja saada aikaan leviäviä kyberhyökkäyksiä ja valvontaa, mukaan lukien analogisten tukiasemien signaalien käyttö matkapuhelimien käyttämiseen datavarkauksia varten, mobiilisovellusten manipulointi, pilvipalvelimiin tunkeutuminen ja merenalaisten kaapelien kautta varastaminen. Lista jatkuu.

USA:n valvonta on umpimähkäistä. Kaikki voivat olla sen valvonnan kohteita, olivatpa he kilpailijoita tai liittolaisia, jopa liittoutuneiden maiden johtajat, kuten Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel ja useat Ranskan presidentit. Kybervalvonta ja Yhdysvaltojen käynnistämät hyökkäykset, kuten "Prism", "Dirtbox", "Irritant Horn" ja "Telescreen Operation", ovat kaikki todisteita siitä, että Yhdysvallat seuraa tiiviisti liittolaisiaan ja kumppaneitaan. Tällainen liittolaisten ja kumppaneiden salakuuntelu on jo aiheuttanut maailmanlaajuista raivoa. Yhdysvaltain valvontaohjelmia paljastaneen Wikileaksin perustaja Julian Assange sanoi, että "älkää odottako maailmanlaajuisen valvonnan suurvallan toimivan kunnialla tai kunnioituksella. On vain yksi sääntö: sääntöjä ei ole."

V. Kulttuurihegemonia – Väärien kertomusten levittäminen

Amerikkalaisen kulttuurin globaali laajentaminen on tärkeä osa sen ulkoista strategiaa. Yhdysvallat on usein käyttänyt kulttuurisia työkaluja vahvistaakseen ja ylläpitääkseen hegemoniaansa maailmassa.

◆ Yhdysvallat upottaa amerikkalaisia arvoja tuotteisiinsa, kuten elokuviin. Amerikkalaiset arvot ja elämäntyyli ovat sidoksissa sen elokuviin ja TV-ohjelmiin, julkaisuihin, mediasisältöön ja valtion rahoittamien voittoa tavoittelemattomien kulttuurilaitosten ohjelmiin. Se siis muodostaa kulttuurisen ja yleisen mielipidetilan, jossa amerikkalainen kulttuuri hallitsee ja ylläpitää kulttuurista hegemoniaa. Amerikkalainen tutkija John Yemma paljasti artikkelissaan The Americanization of the World Yhdysvaltain kulttuurin laajentumisen todelliset aseet: Hollywoodin, Madison Avenuen imagosuunnittelutehtaat sekä Mattel Companyn ja Coca-Colan tuotantolinjat.

Yhdysvallat käyttää erinäisiä ​​keinoja säilyttääkseen kulttuurisen hegemoniansa. Amerikkalaiset elokuvat ovat eniten käytettyjä; niillä on nyt yli 70 prosenttia maailman markkinaosuudesta. Yhdysvallat hyödyntää taitavasti kulttuurista monimuotoisuuttaan vedotakseen eri etnisiin ryhmiin. Kun Hollywood-elokuvat leviävät maailmaan, ne huutavat amerikkalaisia arvoja.

◆ Amerikkalainen kulttuurinen hegemonia ei näy ainoastaan "suorana väliintulona", vaan myös "mediaan soluttautumisena" ja "trumpettina maailmalle". USA:n hallitsemalla länsimaisella medialla on erityisen tärkeä rooli maailmanlaajuisen yleisen mielipiteen muovaamisessa suosimaan Yhdysvaltojen sekaantumista muiden maiden sisäisiin asioihin.

Yhdysvaltain hallitus sensuroi tiukasti kaikkia sosiaalisen median yrityksiä ja vaatii niiden tottelevaisuutta. Twitterin toimitusjohtaja Elon Musk myönsi 27. joulukuuta 2022, että kaikki sosiaalisen median alustat tekevät yhteistyötä Yhdysvaltain hallituksen kanssa sisällön sensuroimiseksi, kertoi Fox Business Network. Yhdysvalloissa vallitseva yleinen mielipide on hallituksen väliintulon kohteena kaikkien kielteisten näkemysten rajoittamiseksi. Google saa usein nettisivut katoamaan.

Yhdysvaltain puolustusministeriö manipuloi sosiaalista mediaa. Joulukuussa 2022 riippumaton yhdysvaltalainen tutkintasivusto The Intercept paljasti, että heinäkuussa 2017 Yhdysvaltain keskusjohdon virkamies Nathaniel Kahler käski Twitterin yleisen politiikan tiimiä lisäämään 52 arabiankielisen tilin läsnäoloa lähettämässään luettelossa ja näistä kuusi oli asetettava etusijalle. Yksi kuudesta oli omistettu oikeuttamaan Yhdysvaltain drone-iskut Jemenissä, esimerkiksi väittämällä, että hyökkäykset olivat tarkkoja ja tappoivat vain terroristeja, ei siviilejä. Kahlerin ohjeen mukaisesti Twitter laittoi nuo arabiankieliset tilit "valkoiselle listalle" vahvistaakseen tiettyjä viestejä.

◆Yhdysvallat noudattaa kaksinaismoraalia lehdistönvapauden suhteen. Se tukahduttaa ja hiljentää julmasti muiden maiden tiedotusvälineitä eri tavoin. Yhdysvallat ja Eurooppa estävät venäläisen valtamedian, kuten Russia Todayn ja Sputnikin toiminnan maissaan. Twitterin, Facebookin ja YouTuben kaltaiset alustat rajoittavat avoimesti Venäjän virallisia tilejä. Netflix, Apple ja Google ovat poistaneet venäläiset kanavat ja sovellukset palveluistaan ja sovelluskaupoistaan. Venäjä-aiheisiin sisältöihin kohdistetaan ennennäkemättömän ankaraa sensuuria.

◆Yhdysvallat käyttää väärin kulttuurista hegemoniaansa yllyttääkseen "rauhanomaista kehitystä" sosialistisissa maissa. Se perustaa sosialistisia maita vastustavia uutismedia- ja kulttuuriorganisaatioita. Se ammentaa huikeita määriä julkisia varoja radio- ja tv-verkkoihin tukeakseen niiden ideologista soluttautumista, ja nämä kaiuttimet pommittavat sosialistisia maita kymmenillä kielillä tartuttavalla propagandalla yötä päivää.

Yhdysvallat käyttää väärää tietoa keihäänä hyökätäkseen muihin maihin ja on rakentanut sen ympärille teollisen ketjun: on ryhmiä ja yksilöitä, jotka keksivät tarinoita ja kaupittelevat niitä maailmanlaajuisesti johtamaan yleistä mielipidettä harhaan lähes rajattomien taloudellisten resurssien tuella.

Johtopäätös

Samalla kun oikeudenmukainen asia voittaa kannattajalleen laajan kannatuksen, epäoikeudenmukainen tuomitsee puolustajansa syrjäytyneeksi. Hegemoniset, dominoivat ja kiusaavat käytännöt, joissa käytetään voimaa heikkojen pelotteluun, otetaan muilta väkisin ja huiputtaen sekä nollasummapelien pelaaminen, aiheuttavat vakavaa haittaa. Rauhan, kehityksen, yhteistyön ja molemminpuolisen hyödyn historialliset suuntaukset ovat pysäyttämättömiä. Yhdysvallat on dominoinut totuutta voimallaan ja polkenut oikeutta palvellakseen omaa etuaan. Nämä yksipuoliset, egoistiset ja regressiiviset hegemoniset käytännöt ovat herättäneet kasvavaa, voimakasta kritiikkiä ja vastustusta kansainväliseltä yhteisöltä.

Valtioiden tulee kunnioittaa toisiaan ja kohdella toisiaan tasavertaisina. Suurten maiden tulisi käyttäytyä asemaansa sopivalla tavalla ja ottaa johtoasema ajaessaan uutta valtioiden välisten suhteiden mallia, joka sisältää vuoropuhelua ja kumppanuutta, ei vastakkainasettelua tai liittoutumista. Kiina vastustaa kaikenlaista hegemoniaa ja valtapolitiikkaa ja torjuu sekaantumisen muiden maiden sisäisiin asioihin. Yhdysvaltojen on tutkittava vakavasti sisintään. Sen on tarkasteltava kriittisesti, mitä se on tehnyt, päästävä irti ylimielisyydestään ja ennakkoluuloistaan ja lopetettava hegemoniset, hallitsevat ja kiusaavat käytännöt.

Lähde: Kiinan ulkoministeriön raportti

https://www.fmprc.gov.cn/mfa_eng/wjdt_665385/2649_665393/202302/t20230220_11027664.html

Medialukutaitoa tarvitaan

Huomattava osa uutisista on yhdentekevää hömppää, jonka tarkoituksena on peittää ne suhteellisen harvat todella tärkeät uutiset useimpien lukijoiden huomaamattomiin.

Tämän blogisivuston tarkoituksena on nostaa esille ne oleelliset uutiset niin että maailmassa vallitsevat oleelliset kehityslinjat tulisivat selvästi näkyviksi.

Keskeisimmät teemat tällä vuosikymmenellä ovat moninapaisen maailmanjärjestyksen voimistuminen, USA:n maailmanherruuden heikentyminen, Euroopan rapautuminen taloudellisesti ja sivistyksellisesti sekä Suomen valmistaminen sotaan Venäjää vastaan.

Edessä vaikea vuosikymmen

Alkanut 2020-luku tulee olemaan vaikea vuosikymmen, jota leimaa Yhdysvaltojen pyrkimys säilyttää maailmanherruutensa ja estää moninapaisen maailmanjärjestyksen toteutuminen. USA tulee tuon taistelun häviämään ja valitettavasti Suomi on liittoutunut USA:n kanssa ja tulee täten olemaan häviäjänä.

Tämän vuosikymmenen uutisissa on nähtävissä muutama selkeä pääteema: Moninapaisen maailmanjärjestyksen voimistuminen, USA:n hegemonian heikkeneminen, EU:in taloudellinen ja sivistyksellinen rapautuminen ja Suomen valmistaminen sotaan. Näkymä on lievästi sanottuna huolestuttava.

Vaikuttaa siltä, että kehityksen suuntaa on mahdoton kääntää, haluttiinpa sitä tai ei. Voimme vain toivoa, että tästäkin koettelemuksesta selvitään ja että Suomi voidaan sen jälkeen jälleenrakentaa entistä paremmaksi yhteiskunnaksi.